tiistai 5. toukokuuta 2015

Se oli siinä. Mitä jäi käteen?

Nyt on ensimmäinen BYOD-vuosi takana ja on aika tehdä yhteenvetoa, mitä jäi käteen. Itse hanke kyllä jatkuu vielä jouluun 2016 saakka, mutta tältä keväältä ovat jäljellä enää palautteen keruu ja opekierrokset.

Koko projektihan ehti vuoden aikana muuttua moneen kertaan niin sisällöiltään kuin tavoitteiltaankin. Matkaan lähdettiin kartoittamaan Ylöjärven viidesluokkalaisten laitekantaa ja osaamista sekä koulujen teknisiä ja pedagogisia valmiuksia ottaa oppilaiden omat TVT-vempeleet opetuskäyttöön.

No, laitteita löytyi ja valmiudet olivat vähintäänkin kohtalaiset. Lähes kaikilla Ylöjärven kouluilla on käytössä langaton internetyhteys ja oppilaiden laitteet ovat hyvin ajan tasalla. Pieniä teknisiä ongelmia tuli vastaan silloin tällöin, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Itse BYOD-ideologian kannalta hankalimmaksi seikaksi osoittautui oppilaiden pääsy koulun langattomaan verkkoon. Ylöjärvi kuuluu Tampereen seutukunnalliseen Wireles Tampere -verkkoon, eikä sinne haluta antaa oppilaille pysyviä tunnuksia. Perusteena tietoturva, joten keskustelua ei tarvitse jatkaa. Minulle annettiin kuitenkin oikeudet luoda väliaikaisia vierailijatunnuksia ja niitä sitten tulosteltiin muutama sata. Vähän hankalaa, mutta periaatteessa oppilaillekin saisi tällä tavoin luotua suhteellisen pysyvät tunnukset lukuvuoden ajaksi. Pisimmillään kun väliaikaisen tunnuksen saa luotua n. 30 viikoksi.

Lähdin itse projektiin tiukasti BYOD-hengessä. Eli kaikki toiminta piti pystyä toteuttamaan nimenomaan oppilaiden omilla laitteilla. Vaikka minulla olikin 16 iPadia mukana, niitä tarjottiin vain, jos omaa ei löytynyt tai se ei toiminut. Haasteeksi muodostuivat juuri nuo iPadit. Ne kun olivat minun hypisteltävinäni yötä päivää. Siinä oma omena-allergia kuihtui olemattomiin ja esiin nousi valtava määrä ideoita, joita olisi kiva toteuttaa juuri näillä laitteilla. Osa sovelluksista oli toki saatavilla myös Android-laitteisiin, mutta varsinkin oppilaiden tuotosten tallentaminen ja siirtäminen kootusti pilveen tai opettajan koneelle onnistui saumattomammin, kun kaikki käyttivät samoja laitteita. Pohdiskeltuani asiaa tovin, päätin ettei minun kannata hirttäytyä juuri tuon BYOD-sanaan vaan pyrkiä tarjoamaan opettajille ja oppilaille nimenomaan kokemuksia ja käyttösovelluksia mobiilitekniikasta luokassa. Omat laitteet ovat varmasti käyttökelpoisia omassa luokassa ja koulussa, mutta niiden käyttöön on luotava yhteiset toimintatavat, ettei jatkuva säätäminen vie intoa koko hommasta.

Eräs merkittävä havainto tehtiin omasta toimenkuvastani kiertävänä BYOD-opena. Tämähän on aivan loistava opettajien täydennyskoulutusmalli! Ajatelkaa, yhden opettajan vuosipalkalla saadaan kuntaan 125 yksityistä koulutuspäivää opettajan omassa luokassa, oman ryhmän kanssa. Kaupan päälle tulee jalkautuva tekninen tuki kaikille kouluille. En nyt yritä tässä mitenkään viedä kunniaa Ylöjärven varsinaiselta tekniseltä tuelta, kaikki kunnia vain Jounille ja Villelle, mutta lähes jokaisella kouluvisiitillä oli tarjolla paljon säädettävää projektin ulkopuoleltakin. Toivottavasti en ainakaan aiheuttanut lisää hämmennystä.

Meillä on ollut puhetta ja ymmärtääkseni suunnitelmiakin sen suhteen, että samaa mallia voitaisiin hyödyntää myös muiden aiheiden osalta. Malli tarjoaa opettajalle mahdollisuuden irrottautua omasta työstään ja päästä jakamaan osaamistaan. Eihän hankkeen ole mikään pakko kestää kokonaista lukuvuotta. Tämä on sovellettavissa pienemmässäkin mittakaavassa.

Keräsin opettajilta lopuksi pienen kyselyn projektin vaikutuksista. Lähes jokainen vastasi oppineensa projektin aikana uutta ja kertoi sen muuttaneen heidän asenteitaan ja käsityksiään BYOD:ia kohtaan. Lähes kaikki olivat myös toteuttaneet luokassaan omia BYOD-projekteja ja kertoivat muunkin työyhteisön innostuneen asiasta.

Ensi vuotta suunnitellessanin olen pohtinut, miten saisin opettajat otettua vielä tehokkaammin suunnitteluun mukaan. Minulla on hetkittäin ollut pelko, että projekti jää pelkäksi temppupedagogiikaksi. Minä pölähdän paikalle ja näytän viisi tuntia kaikenlaisia härpäkkeitä, mutta mitä tästä kaikesta jää siihen luokkaan ja kouluun? Pohdin, että viiden yksittäiskäynnin sijaan voisin toteuttaa yhden pidemmän, kahden tai kolmenkin päivän jakson, jonka aikana olisi enemmän aikaa yhteissuunnittelulle ja esim. sähköisen kokeen laatimiselle. Nykyisellään tässä hommassa on vaikeaa se, että kun tulen päivän visiitille, minun on tosi vaikea suunnitella opetussisällöt yhteensopiviksi luokan juuri sen hetkiseen lukuohjelmaan.

Jep. Tämmöistä tällä kertaa. Laittelen vielä myöhemmin juttua ITK-messujen ajatuksista ja ehkä vähän muustakin.